UMMETUKSEN hoito

Refluksi ja ummetus

Refluksilapsilla on usein myös ummetusta. Suolen hidas motiliteetti sekä allergiat aiheuttavat molempia vaivoja. Ummetus pahentaa yleensä refluksioireilua huomattavasti. Refluksilapsen tulisikin ulostaa päivittäin. Refluksin hoidossa käytettävistä lääkkeistä Gaviscon sekä happosalpaajat ummettavat usein. Allergisilla refluksikoilla myös usein käytössä olevat erityiskorvikkeet saattavat aiheuttaa joillekin ummetusta.

Normaali ulostaminen

Lasten ulostamistiheys vaihtelee paljon. Osa imeväisistä ja pienistä lapsista ulostaa aina ruokailun yhteydessä 3–5 kertaa vuorokaudessa. Koska maitoa juomalla ulostemassaa kertyy hitaasti, voi ulostusväli pienellä imeväisellä kuitenkin venyä yli viikonkin mittaiseksi ilman, että kyse on ongelmasta suolen toiminnassa. Keskimääräinen ulostamistaajuus harvenee muutaman viikon ikäisen lapsen neljästä kerrasta vuorokaudessa 1–2 kertaan vuorokaudessa neljään ikävuoteen mennessä. Yleisesti ottaen ulostamistiheydellä ei ole suurta merkitystä, jos lapsen vointi on hyvä ja kasvu sujuu moitteettomasti. Jos imeväinen ulostaa heti syntymästään lähtien harvoin, esimerkiksi kerran 1–2 viikossa, on tästä syytä kertoa neuvolakäynnillä. Eräiden harvinaisten paksusuolen sairauksien poissulku voi tällöin edellyttää lastenlääkärillä käyntiä.

Mitä on ummetus?

Ummetuksesta puhutaan silloin, kun ulostaminen on harvaa (yli 3 päivän välein) tai kivuliasta. Tähän liittyy kovat ja runsaat ulosteet, ulostamisen välttely (panttaaminen) ja joskus peräaukon limakalvon rikkouma, jolloin ulostaminen muuttuu entistä kivuliaammaksi. Vaikeaan ummetukseen liittyy melko usein tuhrimista eli ulosteen tahdotonta valumista housuihin. Joskus kyse voi olla ummetuksesta, vaikka suoli toimisikin säännöllisesti ja uloste olisi pehmeää tai jopa ripulia (ohivuoto). Ummetuksesta kärsivä lapsi joutuu helposti kierteeseen, jossa yksi asia pahentaa toista. Lisäksi ummetus on usein toistuvien vatsakipujen syynä. Ummetus alkaa tavallisimmin 2–4 vuoden iässä, mutta voi myös ilmetä jo ensimmäisen vuoden aikana.

Lääketieteellisen kirjallisuuden mukaan lasten ummetus on useimmiten (> 90 %) toiminnallista, eli se ei johdu orgaanisesta sairaudesta, ja varsin usein mitään selvää syytä ummetuksen alkamiselle ei löydy. Joskus ummetukseen saattaa johtaa jokin tapahtuma, kuten kivulias ulostuskerta, ulosteen tahallinen pidättäminen esimerkiksi protestina pottaharjoittelua vastaan tai psyykkinen stressi. Ummetus voi kuitenkin olla myös allergiaoire tai johtua suoliston hitaasta motiliteetista. Myös jotkin korvikemaidot ja lääkkeet aiheuttavat helposti ummetusta.

Harvinainen syy vauvan ummetukselle on niin sanottu Hirschprungin tauti. Sitä esiintyy yhdellä lapsella 5 000:sta. Sairaudessa on kyse siitä, että paksusuolessa on osa, josta puuttuu hermosoluja. Kahdeksan kymmenestä Hirschprung-potilaasta oireilee jo ensimmäisen elinkuukautensa aikana, ja ummetus on vaikea-asteista ja pysyvää. Myös keliakia voi oireilla ummetuksena.

Ummetuksen itsehoito

Ummetuksen paras hoito on ennaltaehkäisy, ja jos lapsella on taipumus ummetukseen, ruokavalioon on hyvä lisätä ulostemassaa kasvattavia ainesosia. Monilla toimivia vatsan pehmittäjiä ovat luumu, päärynä, mango ja ruusunmarja. Kuivattuja luumuja voi keittää pienessä vesitilkassa ja juottaa jäähtyneen nesteen lapselle. Riittävä nesteen saanti on muutoinkin tärkeä huomioida. Isommalla lapsella ruokavalioon voi lisätä enemmän kuituja.

Ruokavaliossa on syytä välttää suolen toimintaa hidastavia ruoka-aineita, kuten mehukiisseliä (mustikka, puolukka, viinimarja), kaakaota ja banaaneja, samoin valkoisia viljavalmisteita ja runsassokerisia juomia. Myös runsasta maidon juontia on syytä rajoittaa. Vesi ja laimeat mehut ovat parhaat lisänesteet. Maitotuotteista osa kannattaa tarjota hapanmaitovalmisteina (jogurtti, piimä, viili), sillä ne eivät aiheuta ummetusta yhtä paljon kuin happamattomat tuotteet. Jos maitotuotteet jätetään kokonaan pois ruokavaliosta, on syytä käyttää kalkkivalmisteita (500 mg vrk:ssa).

Säännölliset WC-tavat ovat keskeisiä ummetuksen hoidossa. Koska ulostamistarve on suurimmillaan ruokailun jälkeen, lapsi tulisi totuttaa WC-käyntiin pääaterian jälkeen, vaikka lapsen omasta mielestä ulostamistarvetta ei olisikaan.
Ulostusrefleksiä voi kotioloissa stimuloida lämpimällä vedellä, jumppaamalla alaraajoja vatsan päälle tai painamalla peräaukon alareunaa varovasti alaspäin pumpulitikulla. Liiallista stimulaatiota tulee kuitenkin välttää. Kiinteän ruoan aloittaminen voi aluksi hidastaa suolen toimintaa ja nesteen lisääminen soseen joukkoon voi parantaa tilannetta.

Ummetuksen lääkehoito

Alle 4-vuotiailla kuukauden mittainen ummetusongelma ja vanhemmilla lapsilla kahden kuukauden kestänyt ummetus ovat riittäviä syitä hakeutua hoitoon. Melko varhain on hyvä aloittaa lääkitys, jonka avulla uloste pehmentyy ja tulee helpommin ulostettavaksi.

Käyttökelpoisia lääkkeitä on kolmea tyyppiä (laktuloosi, makroglivalmiteet ja natriumpikosulfaatti) ja niitä annetaan useiden viikkojen ajan niin, että lapsi ulostaa esimerkiksi yhden melko löysän ulosteen päivässä. Ummetusta tulee hoitaa vähintään yhtä kauan kuin ummetus on kestänyt. Vaikeassa ummetuksessa hoito aloitetaan säännöllisesti annetuilla peräruiskeilla, jotka tyhjentävät paksusuolen mahdollisimman täydellisesti. Tavallisimmat syyt lääkehoidon epäonnistumiseen ovat se, että ummetuslääkettä ei oteta säännöllisesti tai se, että käytettävä annos on liian pieni. Annos on sopiva, kun ulostetta tulee vähintään joka toinen päivä ja ulostaminen on helppoa eikä tee lapselle kipeää

Lähteet:
Ummetus lapsella. Terveyskirjasto, Lääkärikirja Duodecim 1.1.2015, lastentautien erikoislääkäri Hannu Jalanko.
Lasten ummetus. Suomen lääkärilehti 40/2000. Kaija-Leena Kolho, Juhani Grönlund, Marko Kalliomäki, ym.
Constipation, Motility Disorders and GORD in Children. www.reflux.org.au