EOSINOFIILINEN ESOFAGIITTI

Eosinofiilinen esofagiitti


Eosinofiili = ihmisen valkosolutyyppi, joka lisääntyy yleensä mm. allergisten reaktioiden tai loistartuntojen yhteydessä, eosinofiileja ei normaalisti esiinny ruokatorvessa

Esofagiitti = ruokatorven tulehdus

Eosinofiilinen esofagiitti on harvinainen, krooninen tulehdussairaus, jolle tyypillisiä piirteitä ovat eosinofiilien kertyminen ruokatorven epiteeliin ja refluksitautia muistuttavat oireet. Sen etiologia on epäselvä, mutta allergiaa pidetään todennäköisenä koska näillä potilailla esiintyy usein atopiaa. Tietyt ruoat voivat provosoida oireita, ja tiettyjen ruokien eliminoiminen voi vähentää oireita. Sairautta kutsutaankin joskus allergiseksi ruokatorventulehdukseksi. Se on kuitenkin eri asia kuin allergiaoireena esiintyvän refluksin aiheuttama ruokatorventulehdus (esofagiitti).

Eosinofiilinen esofagiitti on suhteellisen nuori sairaus (ensimmäiset havainnot 1970-luvulla, diagnosoitu erilliseksi sairaudeksi 1993), joten se on vielä melko huonosti tunnettu ja tunnistettu. Lisätutkimuksia sen etiologiasta sekä hoidosta kaivataan vielä runsaasti. Eosinofiilinen esofagiitti on yleisin eosinofiilisistä sairauksista, mutta yleisesti ottaen se on harvinainen sairaus. Yleisyysluvut maailmalla vaihtelevat eikä Suomesta lukuja ole saatavilla. Hollannissa tehtiin vuonna 2010 tutkimus, jonka mukaan eosinofiilista esofagiittia löytyy lapsilta 1.31/100 000. Potilaiden määrä näyttää olevan kasvussa ilmeisesti varsinaisen sairauden lisääntymisen sekä parantuneen diagnosoinnin vuoksi. Aiemmin useimmat potilaat diagnosoitiin refluksitautia sairastaviksi. On myös mahdollista, että henkilöllä on molemmat sairaudet samanaikaisesti.

Eosinofiilistä esofagiittia esiintyy kaikenikäisillä. Sitä on kuitenkin enemmän miehillä kuin naisilla. Sairauteen ei ole parantavaa hoitoa, mutta oikealla dieetillä ja/tai sopivalla lääkityksellä sairaus voidaan saada oireettomaksi ja eosinofiilit häviämään ruokatorvesta. Oireet kuitenkin palaavat, mikäli sopiva hoito lopetetaan. Kroonisena tulehduksellisena sairautena eosinofiilisen esofagiitin luonteeseen kuuluu myös sen aaltomainen kulku, jolloin pahenemisvaiheita saattaa tulla ilman ilmeistä ulkoista syytäkin.

Oireet

Eosinofiilisen esofagiitin oireet muistuttavat paljon refluksitaudin oireilua. Oireita voivat olla närästys, pahoinvointi, oksentelu, syömis- ja nielemisvaikeudet, tunne ruoan takertumisesta kurkkuun, ruokahaluttomuus, vatsakivut sekä näiden aiheuttamat nukkumisvaikeudet, käytösoireilu sekä muu kivuliaisuus. Happosalpaajilla saatu vaste on yleensä huomattavasti heikompi kuin refluksitaudissa. Eosinofiilinen esofagiitti vaikuttaa usein hyvin laajalti potilaan arkeen ja elämänlaatuun.

Diagnosointi

Eosinofiilinen esofagiitti voidaan diagnosoida ainoastaan gastroskopiassa (tähystys) otettujen koepalojen perusteella. Koepaloja tulee tähystyksessä ottaa runsaasti, koska eosinofiilit kerääntyvät yleensä rykelmiksi, jolloin jostain kohtaa ruokatorvea otettu koepala voi olla täysin puhdas, mutta aivan vierestä otetusta koepalasta voikin löytyä runsaasti eosinofiileja. Ruokatorvesta otetuista koepaloissa kymmenen eosinofiilia tai enemmän suuren suurennuksen kenttää kohden merkitsee eosinofiilista esofagiittia. Tähystyksessä voidaan myös silmämääräisesti nähdä eosinofiiliselle esofagiitille tyypillisiä löydöksiä limakalvolta (mm. juosteisuus, rengasmaiset muutokset, kuroutumat).

Hoito

Ruokavalio: Eosinofiilisen esofagiitin tärkein hoitomuoto on dieetti. Tutkimuksissa on todettu maitoproteiinin olevan yleisin eosinofiilista esofagiittia aiheuttava ruoka-aine. Seuraavaksi yleisimpiä ovat vehnä, soija ja kananmuna. Ruokavaliosta poistetaan potilaan tunnetut allergeenit ja usein kokeillaan myös ns. Top 6 tai 8 dieettiä, jolloin vältetään maitoa, munaa, soijaa, vehnää, kalaa, äyriäisiä sekä pähkinöitä. Tutkimusten mukaan 95 % potilaista saadaan oireettomiksi tällä dieetillä. Jollain potilaalla aiheuttaja voi olla jokin yksittäinen ruoka-aine, jonka poistaminen ruokavaliosta vie sairauden remissioon ja potilaan oireettomaksi. Toisen potilaan kohdalla laajallakaan välttödieetillä ei ehkä saada vastetta vaan joudutaan turvautumaan lisäksi lääkehoitoon.

Lääkehoito: Lääkehoitona käytetään happosalpaajia sekä kortisonia (flutikasoni, budenosidi, prednisoloni). Kortisonihoito aloitetaan yleensä hengitettävällä kortisonilla, joka nielaistaan ruokatorveen. Mikäli tästä ei saada riittävää vastetta tai lapsi on niin pieni, ettei inhalaatiosumutteen nielaiseminen onnistu, otetaan käyttöön sumutinsuspensiosta ja makeutusainejauheesta sekoitettu tahna. Nielaistessa tahna etenee ruokatorvessa hyvin hitaasti vaikuttaen näin paikallisesti ruokatorvessa. Tahnamuotoisen lääkkeen korvaajaksi on tulossa geelimäinen kortisonisekoite, joka peittää ruokatorven limakalvon paremmin kuin tahna. Eosinofiilisen esofagiitin hoidossa käytetään joskus myös montelukastia, mutta näyttö sen vaikuttavuudesta on heikko.

Lisätietoa:
www.apfed.org
www.curedfoundation.org